Näin tänään piiitkästä aikaa vanhoja vaihtokavereita. Istuttiin terassilla ja muisteltiin vaihtovuoden kokemuksia, tuli naurettua kyllä pitkästä aikaa niin ettei meinannut pystyä puhumaan! Oli se vaan uskomaton puolitoistavuotinen, ja vitsi miten hulvatonta menoa, minkä paikan päällä vietin ja miten ihania ihmisiä sieltä on tarttunut elämään. Yksi tyttö eritoten on aivan ihana, niin aito ja rehellinen ja ihan Sarah Jessica Parker kakkonen ulkonäöltään. Muisti taas hänen kanssaan jutellessani, miten positiiviset ihmiset ovat positiivisia ihmisiä. Ei puhuta muista pahaa, ei tulkita asioita negatiivisesti eikä ylipäätään tehdä asioista turhan hankalia. Olen onnellinen, kun elämässäni on tuollaisia ihmisiä! Haluan oppia hänestä ja hänen elämäntyylistään paljon, sillä positiivisella ihmisellä on varmasti itsensäkin kanssa tosi mukava olla.

Tämä kesä on ollut taas ihan mieletön säiden puolesta. Mieheni on isäkuukaudella parasta aikaa ja toistaiseksi sadepäiviä ei ole ollut ollenkaan. 9,5 kuukautinen tyttäremme kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Uskomatonta, että nyt ne isot kehitysaskeleet alkavat kaikki ilmestyä yhtäaikaa: liikkuminen, uusien tavujen toistaminen ja persoonallisuuden kehitys. Silittelin pikkuprinsessamme juuri äsken uneen pikkuisen äheltäessä siinä viimeisiä touhujaan. Välillä hän pysähtyi ja katsoi minua suoraan silmiin ihan kuin yrittäisi sanoa, että "äiti älä vielä mee, odota että mä nukahdan". Kohta uni kuitenkin voitti ja neiti tyrmäsi itsensä unipupulla. Katsoin tytärtäni sydän täynnä onnea - miten kaunis tuo lapsi voi olla. Aivan täydellinen pieni ihminen ja se on minun! Voi rakkaus. Ei elämältä voisi enempää toivoa.