Tämä kesä on ollut taas ihan mieletön säiden puolesta. Mieheni on isäkuukaudella parasta aikaa ja toistaiseksi sadepäiviä ei ole ollut ollenkaan. 9,5 kuukautinen tyttäremme kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Uskomatonta, että nyt ne isot kehitysaskeleet alkavat kaikki ilmestyä yhtäaikaa: liikkuminen, uusien tavujen toistaminen ja persoonallisuuden kehitys. Silittelin pikkuprinsessamme juuri äsken uneen pikkuisen äheltäessä siinä viimeisiä touhujaan. Välillä hän pysähtyi ja katsoi minua suoraan silmiin ihan kuin yrittäisi sanoa, että "äiti älä vielä mee, odota että mä nukahdan". Kohta uni kuitenkin voitti ja neiti tyrmäsi itsensä unipupulla. Katsoin tytärtäni sydän täynnä onnea - miten kaunis tuo lapsi voi olla. Aivan täydellinen pieni ihminen ja se on minun! Voi rakkaus. Ei elämältä voisi enempää toivoa.